Hohoi, Leijonat. Pronssia tuli, ja mitalihan on aina mitali. Eikä Doug puhunut palturia, they took the God damn prons! Eikä minun tarvitse muuttaa Kanadaan. Nimittäin jos ne saakelin jääprinsessat olisivat voittaneet eilen, niin minä olisin pakannut kimpsuni ja kampsuni ja häipynyt paikalta vähin äänin. Täytyypä tähän vielä kirjoittaa virtuaalitaputukset nuoriherra Antti Pihlströmille ja etenkin suurelle rakastetulleni Niklas Bäckströmille, joka torjui kiekkoja ja oli ottanut korkeammat voimat mukaan eiliseen pronssiotteluun. Tuomo Ruudulle kiitos kauniista kasvoista. :)  Ja tänään loppuottelu. Hmm... No comments... (Kanada voittaaaaa..)

Mutta sitten aiheesta kolmanteen. Juu, oli juhlissa ihan kivaa, vähän köyhää, ja shamppanja olisi tehnyt terää (tai pikemminkin pari pullollista) koska juhlissa liikkui ihmisiä sellaisten ihmisten kanssa jotka laittoivat minut miettimään rakennuksen katolta alas hyppäämistä.

Nyt koskee selkään, tässä on jo sen verran liian kauan istuttu tässä tietokoneen ääressä... Juoksijan selkä ei kestä... En ole melkein viikkoon käynyt lenkillä, tekosyynä flunssa ja erittäin alhainen ja outo mieliala, mutta eiköhän tämä tästä lähde. 2 viikkoa jäljellä koulua!

hello, i've waited here for you...everlong...